KOLESTEROLILÄÄKKEIDEN KORVAUKSET   LÄÄKEJÄTTEIDEN PALAUTTAMINEN APTEEKKIIN
  LÄÄKEKORVAUKSET 2006
  RINTOJEN OMATARKKAILU
  OLETKO TULLUT AJATELLEEKSI?
     - Asiaa diabeteksesta
  KALSIUM JA D-VITAMIINI
  KOHONNUT VERENPAINE
  MITEN HOIDAN FLUNSSAYSKÄÄ?

KOLESTEROLILÄÄKKEIDEN KORVAUKSET

LÄÄKEJÄTTEIDEN PALAUTTAMINEN APTEEKKIIN

Vanhentuneet tai käyttämättä jääneet lääkkeet sekä elohopeakuumemittarit ovat ongelmajätettä, jotka tulee palauttaa apteekkiin. Niitä ei saa laittaa kaatopaikalle eikä kaataa viemäriin. Apteekissa lääkejätteet lajitellaan ja toimitetaan asianmukaisesti hävitettäväksi ongelmajätelaitokselle Riihimäen Ekokemille. Apteekkiin voi palauttaa myös ruiskut ja neulat.

Tavallinen lääkejäte:
Purkissa olevat lääkkeet palautetaan alkuperäispakkauksissaan apteekkiin. Tietosuojan takia reseptilääkkeistä on hyvä irrottaa ohjeliput jo ennen apteekkiin tuomista. Pahvilaatikkoon pakatuista lääkkeistä apteekkiin palautetaan vain lääkettä sisältävät läpipainoliuskat. Tyhjät pahvipakkaukset voi hävittää sekajätteen mukana. Voiteet, aerosolit ja nestemäiset lääkkeet palautetaan alkuperäisissä pakkauksissaan.

Jodipitoiset lääkkeet
(Jodix-tabletit, Betadine- ja Iodosorb-valmisteet)
Jodipitoiset lääkkeet vaativat erillisen käsittelyn ongelmajätelaitoksessa. Tästä syystä jodipitoiset lääkkeet pitää palauttaa omissa pakkauksissaan erillään muusta lääkejätteestä.

Sytostaatit eli solusalpaajat
Sytostaatit palautetaan omassa alkuperäisessä pakkauksessaan erillään muusta lääkejätteestä.

Elohopea
Elohopea vahingoittaa jätteenkäsittelyprosessia ja sen vuoksi se täytyy palauttaa erillään muista lääkejätteistä. Rikkoutunut elohopeakuumemittari pakataan tiiviisti suljettuun astiaan, jotta helposti höyrystyvä elohopea ei pääse haihtumaan. Nykyään myynnissä olevat kuumemittarit eivät sisällä elohopeaa ja siksi ne voi hävittää sekajätteen mukana. Digitaalisia kuumemittareita ei tarvitse palauttaa apteekkiin. Digitaalisesta kuumemittarista poistetaan patteri, jonka jälkeen mittarin voi laittaa sekajätteen mukana roskikseen. Kuumemittarin paristo viedään paristokeräykseen.

Neulat ja ruiskut
Neulat ja ruiskut palautetaan apteekkiin erillään muista lääkejätteistä. Neulat kannattaa laittaa esimerkiksi suljettuun muovipulloon.

Apteekkiin ei palauteta:
Apteekista ostetut elintarvikkeet, lisäravinteet, vitamiinit tai kosmeettiset tuotteet eivät ole lääkejätettä vaan ne voi hävittää sekajätteen/kotitalousjätteiden mukana. Apteekit eivät ota vastaan paristoja, kemikaaleja, liuottimia tai muita kotitalouksien ongelmajätteitä, koska niitä ei käsitellä lääkejätteiden hävitysprosessissa. Nämä ongelmajätteet voi viedä kaupungin keräyspisteisiin.

Lääkekorvauksiin muutoksia
vuoden 2006 alussa

Lääkekorvauksiin tulee muutoksia vuoden 2006 alussa. Korvausjärjestelmä selkiytyy, mutta paljon hinnakkaita lääkkeitä käyttävien korvaukset pienenevät. Toisaalta monien lääkelasku kevenee, kun valtio leikkaa korvattavien lääkkeiden hintoja ja lääkevaihtomahdollisuus laajenee noin 500 uuteen valmisteeseen.
Peruskorvausluokan korvausprosentti laskee nykyisestä 50:stä 42:een, mutta samalla poistuu korvausluokan 10 euron ostokertakohtainen omavastuu. Alemman erityiskorvausluokan korvausprosentti laskee nykyisestä 75:stä 72:een, mutta samalla poistuu korvausluokan 5 euron ostokertakohtainen omavastuu.

Muutoksesta hyötyvät ne, joilla peruskorvattavien lääkkeiden omavastuu kolmen kuukauden lääkkeistä jää nykyisin alle 36,25 euron tai alemman erityiskorvausluokan lääkkeiden omavastuu alle 35 euron. Suurempia summia maksavilla omavastuut kasvavat. Lääkehankintojen keskittäminen ei näissä korvausryhmissä tuo enää taloudellista etua, koska korvaus lasketaan prosentteina suoraan lääkkeiden kustannuksista ilman ostokertakohtaisia omavastuita. On kuitenkin hyvä muistaa, että suuremmat pakkaukset ovat lääketaksan rakenteen vuoksi asiakkaalle aina edullisempia kuin pienet pakkaukset.
Ylemmän eli 100 prosentin erityiskorvausluokan 5 euron ostokertakohtainen omavastuu poistuu, mutta tilalle tulee 3 euron suuruinen lääkekohtainen omavastuu. Käytännössä siis kaikki ne, jotka käyttävät useampaa kuin yhtä tämän korvausryhmän lääkettä, joutuvat maksamaan itse nykyistä enemmän. Ylempään erityiskorvausryhmään kuuluvat lääkkeet kannattaa edelleen hankkia kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Valtaosa korvattavista lääkkeistä halpenee

Monien lääkelasku kuitenkin kevenee, sillä vuoden alussa lääkkeiden korvausperusteisia tukkuhintoja leikataan 5 prosentilla ja samalla lääkevaihtomahdollisuus laajenee huomattavasti. Tukkuhintojen alennukset näkyvät täysimääräisesti vähittäishinnoissa, sillä vähittäishinta apteekissa muodostuu tukkuhinnasta automaattisesti Suomen hallituksen vahvistaman lääketaksan mukaan. Kaikkien korvattavien lääkkeiden hinta ei kuitenkaan halpene, sillä lääkeyritykset myyvät osaa lääkkeistään jo nyt kilpailutilanteen vuoksi korvausperusteisia tukkuhintoja halvemmalla.
Noin 80 lääkepakkausta putoaa pois korvausten piiristä, sillä lääkeyritykset eivät hyväksyneet kaikkien lääkkeidensä tukkuhintojen pakkoalentamista. Näitä lääkkeitä Kela ei korvaa lainkaan, ja asiakas joutuu maksamaan lääkkeen hinnan kokonaan itse. Lähes kaikki korvausjärjestelmän ulkopuolelle jäävät valmisteet ovat joko pääosin sairaalakäytössä tai lääketehtaiden poistovalmisteita.

Esimerkkejä lääkekorvausten muutoksista:

Rintojen omatarkkailu
ja tunnustelu kannattaa!

Taustatekijät

Ainoa varma taustatekijä rintasyövässä on ikä. Rintasyövän ilmeneminen alkaa 25 ikävuoden jälkeen ja sairastumisriski kasvaa merkittävästi 45 ikävuoden jälkeen. Sairastumisriskiä lisäävät hormonitoimintaan liittyvät tekijät: varhain alkaneet kuukautiset, myöhään alkaneet vaihdevuodet sekä yli 35-vuotiaana tapahtunut ensisynnytys. Myös synnyttämättömyys ja imettämättömyys sekä pitkään jatkunut hormonikorvaushoito lisäävät sairastumisalttiutta. Lähisuvussa esiintyvä rintasyöpä lisää alttiutta sairastua.

Sitä vastoin koko iän kestävä säännöllinen liikunta, monipuolinen vähärasvainen ja kuitupitoinen ruokavalio, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholin käyttö sekä liikalihavuuden välttäminen saattavat vaikuttaa suotuisasti ja vähentää rintasyöpään sairastumisriskiä.

Rintasyövän toteaminen

Suurin osa rintasyövistä todetaan edelleenkin naisen itsensä tekemän havainnon perusteella. Osa löytyy seulontamammografiakuvauksessa, terveystarkastuksissa ja muissa tutkimuksissa. Seulontamammografia tehdään tällä hetkellä kahden vuoden välein vain 50-59-vuotiaille ja joissakin kunnissa Stakesin suosituksen mukaisesti myös 60-69-vuotiaille naisille. Muut ikäluokat ovat säännöllisen systemaattisen seulonnan ulkopuolella.

Varhaistoteaminen tärkeää

Tavallisin rintasyövän oire on rinnassa tuntuva kyhmy. Rintansa tunteva ja säännöllisesti niitä tarkkaileva nainen pystyy havaitsemaan jopa 1-1 ½ cm läpimittaisen kyhmyn rinnastaan. Omatarkkailu ja tunnustelu ovat jokaisen naisen ulottuvilla. Suomessa tehdyssä, 15 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, että säännöllisellä ja systemaattisella omatarkkailulla, joka yhdistettiin lääkärin tutkimukseen ja tarpeen mukaan mammografiakuvaukseen, pystyttiin vaikuttamaan merkittävästi rintasyövän varhaistoteamiseen, hoidon ennusteeseen ja rintasyöpäkuolemiin (Gästrin 1994, väitös).

Opettele tarkkailemaan ja tunnustelemaan rintojasi säännöllisesti

Opettele tuntemaan omat rintasi terveinä. Tarkkaile niitä säännöllisesti ja järjestelmällisesti. Katsele hyvässä valossa rintojasi edestä ja sivuilta: ensin kädet sivuilla vartalonmyötäisesti, sitten kädet ylhäällä. Jos olet isorintainen, nosta rintaa ja katso myös sen alle. Tarkkaile muotoa, väriä, ihoa- onko muutoksia? Tunnustele makuuasennossa rintasi siten, että rinta lepää rintakehääsi vasten litteänä. Tunnustele koko sormien pituudella napakasti painellen, koko rinta kehämäisesti kiertäen. Toista tunnustelu käsivarren ollessa vartalon myötäisesti, sitten suoraan sivulle ja viimeiseksi pään yli ojennettuna. Tarkkaile, miltä rintasi tuntuvat: Onko kyhmyjä, ovat ne muuttuneet edellisestä kerrasta? Merkitse tekemäsi tarkkailu kalenteriisi tai erilliseen seurantakorttiin.
Jos huomaat poikkeavan muutoksen, ota yhteys lääkäriisi tai terveydenhoitajaasi. Jos olet epävarma tarkkailetko ja tunnusteletko oikein, pyydä lääkäriäsi tai terveydenhoitajaasi opastamaan.

Kirsi Putkonen
proviisori

Oletko tullut ajatelleeksi

Usein harhaluulona on, että aikuistyypin diabetes on vain "lievä sokeritauti", jonka hoidoksi riittää vain sokerin välttäminen ja määrätyn lääkkeen säännöllinen ottaminen. Tosiasiassa aikuistyypin diabetes on tappava valtimotauti. Kohonnut verensokeri on vain yksi oire elimistön aineenvaihduntahäiriöstä, metabolisesta oireyhtymästä. Kohonnut verenpaine, kohonneet verenrasva-arvot sekä veren suurentunut hyytymisherkkyys ovat muita oireyhtymään keskeisesti liittyviä sairauksia.

Kun nämä kaikki sydän- ja verisuonisairauksille altistavat tekijät kasautuvat samalle henkilölle, hänen riskinsä sairastua sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen, erilaisiin jalkojen verenkiertohäiriöihin tai saada kuolemaan johtava sydäninfarkti, on moninkertainen.

Kaikkia sydän- ja verisuonisairauksia voi ennaltaehkäistä terveellisillä elintavoilla: välttämällä ylipainoa, harrastamalla liikuntaa, valitsemalla ruokavalioonsa vähärasvaisia ja vähäsuolaisia elintarvikkeita, käyttämällä kovan eläinrasvan sijaan pehmeitä kasviöljyjä, syömällä runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä täysjyväviljavalmisteita esimerkiksi ruisleipää.

Terveessä elimistössä haima erittää verensokeria laskevaa insuliinia sykäyksittäin veressä olevan sokerimäärän mukaan. Kun verensokeri nousee, insuliinin eritys lisääntyy. Kun verensokeri laskee, insuliinin eritys vastaavasti vähenee. Normaalisti maksa, lihas- ja rasvakudos reagoivat herkästi lisääntyvään insuliinin eritykseen. Tämän seurauksena ylimääräinen sokeri varastoituu varastosokeriksi maksaan ja lihaksiin sekä varastorasvaksi rasvakudokseen.

Jo noin 10 vuotta aiemmin ennen kuin aikuistyypin diabetes varsinaisesti todetaan, elimistössä vallitsee ns. insuliiniepäherkkyys. Tila rasittaa etenkin haimaa, joka joutuu koko ajan erittämään enemmän ja enemmän insuliinia kontrolloidakseen verensokeritasoa. Vähitellen haiman solut kuitenkin väsyvät ja asteittain tuhoutuvat, jolloin insuliinin eritys vähenee. Tämän seurauksena veren sokeritaso nousee, aluksi etenkin aterian jälkeiset veren sokeriarvot suurenevat. Insuliinivaikutuksen heikentyessä maksa muuttuu kontrolloimattomaksi sokeritehtaaksi ja se tuottaa suuria määriä sokeria vereen. Lihakset eivät kuitenkaan saa sokeria polttoaineeksi eivätkä pysty varastoimaan sitä varastosokeriksi.

Kun haiman insuliinia tuottavista soluista yli puolet on menetetty, todetaan tyypillisesti aikuistyypin diabetes. Aluksi voidaan kokeilla, riittääkö hoidoksi elämäntapojen muutokset. Jos muutosten tulokset eivät ole riittäviä, lääkehoidoksi aloitetaan pian suun kautta otettava tablettilääkitys tai insuliinipistoshoito.

Käytetyt tablettilääkkeet vähentävät maksan tuottaman sokerin määrää, lisäävät insuliinin erittymistä haimasta tai parantavat kudosten insuliiniherkkyyttä. Insuliinipistoksilla korvataan elimistöstä puuttuvaa insuliinivaikutusta. Usein verensokeritason korjaamiseksi joudutaan käyttämään yhdistelmähoitona 2-3 eri lääkeainetta. Joskus tablettilääkityksen lisäksi tarvitaan myös illalla pistettävä insuliini, joka jarruttaa tehokkaasti maksan yönaikaista liiallista verensokerin tuotantoa.

Aikuistyypin diabeteksessa täytyy muistaa myös kohonneen verenpaineen, kohonneen kolesterolin sekä verenhyytymishäiriön hoidon tärkeys.

Tulevina vuosina aikuistyypin diabetes on räjähdysmäisesti lisääntyvä sairaus ympäri maailman. Järkyttävän tilanteen syntymisen estämiseksi olisi tärkeää saavuttaa sairaudelle alttiit henkilöt ajoissa ennen kuin diabetes ehtii puhjeta sairaudeksi.

Apteekistamme voit hakea testilomakkeen, jolla voit testata oman sairastumisriskisi diabetekseen. Jos testistä saamasi pistemäärä ylittää riskirajan, ota yhteyttä lääkäriin ja hakeudu jatkotutkimuksiin. Toimi ajoissa - Sinun itsesi parhaaksi!

Kirsi Putkonen
proviisori

Kalsium ja d-vitamiini

Kalsium

Kalsiumia tarvitaan luuston rakennusaineeksi. Se säätelee monia tärkeitä elintoimintoja, esim. sydämen toimintaa, veren hyytymistä, happo emästasapainoa, nestetasapainoa ja hermoimpulssin välittymistä. Kalsiumia tarvitaan ruokavaliosta päivittäin luun uusiutumisen seurauksena. Aikuisen luustossa kalsiumia on noin kilon verran. Riittävä kalsiumin saanti lisää luumassaa lapsilla ja nuorilla ja hidastaa luun haurastumista vanhemmalla iällä. Raskaus ja imetys ja vaihdevuosien luukato lisäävät naisten kalsiumin tarvetta miehiin verrattuna. Kalsiumin imeytyminen on tehokkainta kasvuiässä ja raskauden ja imetyksen aikana. Vanhemmiten kalsiumin imeytyminen heikkenee. Ylimääräinen kalsium erittyy elimistöstä munuaisten kautta. Ravinnosta ei yleensä voi saada liikaa kalsiumia.

Kalsiumin lähteet ravinnosta

Maitotuotteet ovat parhaita kalsiumlähteitä. Lasillisessa maitoa (1,8dl) tai maitovalmisteita on noin 220 mg kalsiumia ja 10 g juustoviipaleessa noin 100 mg kalsiumia. Siten kolme lasillista maitoa, piimää, jogurttia tai viiliä ja muutama juustoviipale päivittäin turvaavat suositusten mukaisen kalsiumin saannin. Suurin osa suomalaisista saa ruokavaliostaan riittävästi kalsiumia, mutta noin neljäsosa naisista ja osa nuorista tytöistä saa suosituksiin nähden liian vähän kalsiumia maitovalmisteiden vähäisen käytön takia. Kalsiumin puute uhkaa myös kasvissyöjiä ja laktoosi-intoleranssia tai maitoallergiaa sairastavia. Heille suositeltavia ovat esim. tuoremehut, joihin on lisätty kalsiumia.

Kala (silakka, kirjolohi, sardiini) on myös melko hyvä kalsiumin lähde.

Kasvikunnan tuotteista eniten kalsiumia sisältävät vihreälehtiset kasvikset parsakaali, lehtikaali ja pinaatti sekä siemenet ja pähkinät.

Lähes 80% suomalaisten kalsiumin saannista on peräisin maitovalmisteista. Kasvikunnan tuotteet sisältävät vähemmän kalsiumia kuin maitotuotteet ja kasvisten sisältämän kalsiumin hyväksikäytettävyys on huonompi.

D-vitamiini

Ilman D-vitamiinia elimistö ei pysty käyttämään ravinnosta saatavaa kalsiumia hyväkseen. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin ja fosfaatin aineenvaihduntaan sekä luun mineralisoitumiseen. D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia , aikuisilla luun pehmenemistä ja luiden haurastumisen jatkuessa lopulta osteoporoosia.

D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta. Suomessa auringonvalo ei riitä D-vitamiinitason ylläpitämiseen kuin huhtikuulta elokuulle. Pimeänä vuodenaikana on tärkeää D-vitamiinin saanti ravinnosta tai D-vitamiinilisä. Jos ei käytetä lainkaan D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita, suositellaan D-vitamiinilisää. D-vitamiinilisää suositellaan ympäri vuoden alle 3 vuotiaille ja tummaihoisille 3-15 vuotiaille. Aikuisille D-vitamiinilisää suositellaan raskauden ja imetyksen aikana sekä laitoshoidossa ja paljon sisätiloissa oleville vanhuksille sekä kasvissyöjille, jotka eivät käytä eläinperäistä ravintoa. D-vitamiinilisän on todettu vähentävän huomattavasti luunmurtumia.

Suomalaisessa ravinnossa D-vitamiinia on pääasiassa kalassa, kalanmaksaöljyssä ja vitaminoiduissa ravintorasvoissa, maitotuotteissa ja sienissä.

Ravinnosta ja auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia ei saa liikaa. Yliannostus on mahdollista käytettäessä useita D-vitamiinivalmisteita yhtä aikaa.

Osteoporoosi

Osteoporoosi eli luukato on sairaus, jossa luumassa on vähentynyt 25% 20-40 vuotiaan keskimääräisestä luuntiheydestä ja luun lujuus heikkenee. Surauksena on murtumavaara. Tavallisimmat murtumakohdat ovat reisiluun yläosa, ranne ja selkänikamat. Luu uusiutuu jatkuvasti, vanhaa luuta hajoaa ja uutta muodostuu tilalle. Noin 35 ikävuoden jälkeen luun hajoaminen alkaa olla suurempaa kuin uuden muodostuminen. Osteoporoosia esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Naisilla luun hajoaminen kiihtyy vaihdevuosien jälkeen, kun estrogeenin vaikutus luun aineenvaihduntaan loppuu. Miehillä luuntiheys vähenee hitaammin.

Osteoporoosin riskitekijöitä ovat mm.

• hento ruumiinrakenne
• perimä, esim. äidillä lonkkamurtuma
• liikunnan vähäisyys
• alle 45 vuotiaana alkaneet vaihdevuodet
• vähäinen maitotuotteiden käyttö ja kalsiumin saanti
• D-vitamiini puute
• tupakointi
• runsas kahvinjuonti ja suolankäyttö
• runsas alkoholin käyttö

Osteoporoosille altistavia sairauksia ovat mm.

• estrogeenin ja testosteronin puute
• elinsiirrot ja hylkimistä estävä lääkitys
• kilpirauhasen liikatoiminta
• diabetes
• nivelreuma
• keliakia ja
• laktoosi-intoleranssi

Osteoporoosia aiheuttavat myös lääkkeet, mm. tablettimuotoinen kortisoni sekä jotkut epilepsia ja syöpälääkkeet.

Osteoporoosin ehkäisy

Riittävä liikunta on tärkeä osteoporoosin ehkäisykeino koko elämän ajan. Liikunnan pitää olla tukirankaa kuormittavaa, esim. kävelyä, juoksua ja aerobicia. Liikunta parantaa koordinaatiokykyä ja tasapainon hallintaa ja voi siten ehkäistä murtumiin johtavia kaatumisia etenkin vanhemmalla iällä.

• Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti
• Vaihdevuosien jälkeinen hormonikorvaushoito
• Kaatumistapaturmien ehkäisy

Osteoporoosin toteaminen voidaan tehdä varmasti vain luuntiheysmittauslaitteella (esim. Dexa-laite). Mittaus tehdään lannerangasta tai reisiluun päästä. Lääkärin lähetteellä mittaus kuuluu sairasvakuutuskorvauksen piiriin.

Osteoporoosia voidaan hoitaa nykyaikaisilla tehokkailla lääkkeillä, jotka estävät sen etenemistä ja parantavat luun kuntoa.

Sirpa Karvinen
farmaseutti

Kohonnut verenpaine

Verenpaine on välttämätön elimistön normaalille toiminnalle. Se pitää yllä verenkiertoa ja varmistaa kudosten hapensaannin. Tilapäinen verenpaineen kohoaminen esimerkiksi ruumiillisessa rasituksessa tai stressitilanteessa on normaalia eikä aiheuta elimistölle vahinkoa. Jos verenpaine on jatkuvasti koholla, elimistölle aiheutuu vaurioita.

Mitä kohonnut verenpaine aiheuttaa?

Kohonnut verenpaine on salakavala tila, jota ei itse tunne. Korkea verenpaine rasittaa verisuonia ja aiheuttaa verisuonten seinämien paksuuntumista. Tämän seurauksena verenvirtaus vaikeutuu esimerkiksi sydämen, aivojen, munuaisten ja silmien verisuonissa.

Sydämelle korkea verenpaine on erityisen rasittavaa. Kun korkea verenpaine ahtauttaa verisuonia, sydän joutuu tekemään tavallista enemmän töitä pumpatessaan verta eteenpäin. Rasitus johtaa sydämen vasemman kammion laajenemiseen ja paksuuntumiseen. Ajan mittaan kuormitus voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Samoin riski sairastua sepelvaltimotautiin kasvaa. Kun sydämen hapensaanti heikkenee, sydäninfarktin riski väistämättä kasvaa.

Korkea verenpaine tukkii aivoverisuonia ja on tärkein aivohalvauksen vaaratekijä. Korkea verenpaine voi aiheuttaa erilaisia aivotoiminnan häiriöitä ja sen on todettu altistavan myös dementialle.

Korkea verenpaine vaikeuttaa verenkiertoa myös jalkojen verisuonissa. Verenvirtauksen väheneminen jaloissa aiheuttaa kovaa kipua kävellessä, joka pakottaa pysähtymään tai ainakin hiljentämään vauhtia. Hoitamattomana tila voi johtaa jalan kuolioon ja amputointiin.

Miten voin itse vaikuttaa?

Kohonneen verenpaineen hoidossa elämäntapamuutoksilla on keskeinen merkitys. Tärkeimpiä tehtäviä on vähentää suolan, rasvan ja alkoholin käyttöä. Vastaavasti hedelmien, kasvisten ja kalan syöntiä tulisi lisätä. Ruokavalioon tulisi sisältyä riittävästi myös täysjyväviljavalmisteita ja rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita. Laihduttaminen ja liikunnan lisääminen ovat myös hyväksi.

Säännöllinen seuranta tärkeää

Kohonnut verenpaine on yleensä oireeton. Verenpaine kannattaisikin käydä mittauttamassa vähintään kerran vuodessa, vaikka ongelmia ei aiemmin olisikaan ollut. Jos verenpainetta ei säännöllisesti seurata, se saattaa salakavalasti ajan kuluessa aiheuttaa vakavia vaurioita elimistössä.

Milloin tarvitaan lääkkeitä?

Verenpaineen tavoitetaso aikuisella on alle 130/85 mmHg. Jos verenpaine on vain lievästi koholla, elämäntapamuutokset saattavat riittää hoidoksi. Jos verenpainelukemat elämäntapamuutoksista huolimatta ovat jatkuvasti koholla, on syytä aloittaa lääkehoito. Lääkehoidonkin tukena terveellisten elintapojen merkitys on suuri. Kohonneen verenpaineen hoidossa voidaan käyttää eritavoin vaikuttavia lääkeaineita. Oikean lääkkeen löytäminen voi joskus viedä aikaa. Harvalle myöskään riittää yksi lääke, siksi usein käytetäänkin erilaisia yhdistelmähoitoja.

Kun sopiva lääkeyhdistelmä löytyy ja elintavat tukevat lääkehoidon onnistumista, elämänlaatu paranee ja elinikä pitenee. Tavoitteisiin pääseminen vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tuloksia ei kukaan saavuta hetkessä vaan vähitellen, pienin askelin.

Kirsi Putkonen
proviisori

Miten hoidan flunssayskää?

    Itsehoito
    Itselääkintä
    Lääkäriin, jos...

Yskä on luonnollinen refleksi silloin, kun jokin ärsyttää hengitysteitä. Yskä on elimistön oma puolustusmekanismi hengitysteiden puhdistamiseksi. Tavallisen flunssan yhteydessä esiintyvä yskä on yleensä aluksi kuivaa ja hakkaavaa ärsytysyskää, joka saattaa muuttua myöhemmin limaisemmaksi. Flunssayskä paranee useimmiten ilman lääkehoitoakin viikon parin kuluessa, mutta sen oireita voit tarvittaessa helpottaa itsehoidolla ja itselääkinnällä.

Itsehoito

• runsas lämpimän nesteen nauttiminen ohentaa limaa ja yskiminen helpottuu
• höyryhengitys (esimerkiksi suihkussa tai höyryisessä kylpyhuoneessa) aamuin illoin 10 minuutin ajan helpottaa hengitystieoireita. Kuumaa vesihöyryä ei pidä hengittää. Samoin kaikki lisäaineet ovat tarpeettomia, pienille lapsille jopa haitallisia. Vesihöyryä ei suositella astmaatikoille, koska se saattaa astmaatikoilla pahentaa yskää, lisätä limaneritystä ja laukaista astmakohtauksen.
• huoneilman kosteudesta on hyvä huolehtia, koska se vähentää hengitysteiden ärsytystä
• tupakointia on vähennettävä, mieluiten lopetettava kokonaan

Itselääkintä

Flunssaan liittyvä yskä on usein kovin kiusallista, koska voimakkaat yskänpuuskat toistuvat tiheään ja nukkuminen vaikeutuu. Kuiva ärsytysyskä on häiritsevä sekä potilaalle että hänen läheisilleen ja siksi sen hoitoon suositellaankin ärsytystä hillitseviä yskänlääkkeitä. Niitä tulee käyttää pakkauksen ohjeen mukaan tarvittaessa ja erityisesti illalla, koska nukkumaan mentäessä ylähengitysteihin kertynyttä limaa valuu nieluun ja alkaa yskittää.

Limaa irrottavat yskänlääkkeet ohentavat yskään liittyvää sitkeää limaa helpommin poisyskittäväksi. Niitä ei suositella flunssayskään, vaan ainoastaan kroonisia keuhko- tai hengityselinsairauksia poteville ja silloinkin ainoastaan 7-10 päivän kuureina.

Yskänlääkkeitä ei käytetä alle 1-vuotiaille lapsille lainkaan, eikä niitä myöskään suositella alle 2-vuotiaille. Useimpia yskänlääkkeitä ei suositella raskaana oleville tai imettäville naisille. Heidän kannattaa aina varmistaa oikea ja turvallinen lääke kysymällä neuvoa apteekista.

Astmaatikoille ei suositella itsehoitoyskänlääkkeiden käyttöä, vaan heidän tulee neuvotella lääkärin kanssa omien astmalääkkeiden annostuksesta.

Lääkäriin, jos...

• potilaalla on hengitysvaikeuksia tai hengitykseen liittyviä rintakipuja
• yskökset ovat verisiä tai muuttuu väriltään keltaisen vihreiksi
• kuume ja yskä jatkuvat yli 4-5 vuorokautta
• yskä, käheys tai nenän tukkoisuus jatkuu yli 2 viikkoa
• yskä jatkuu yli 2-3 viikkoa tai toistuu usein
• yskään liittyy happamia röyhtäyksiä ja närästystä
• yskään liittyy painon alenemista
• itsehoito ja itselääkintä eivät auta 1-2 viikossa

Diabeetikot, sydän ja verisuonisairauksia sairastavat, astmaa tai muuta pitkäaikaista keuhkosairautta sairastavat ja vanhukset (etenkin vuodepotilaat) sekä alle 1-vuotiaat lapset kuuluvat riskiryhmiin, joiden on hakeuduttava lääkäriin heti jos potilaan yleistila huononee.

Jotta hoito onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla, on syytä aina kysyä neuvoa apteekin ammattitaitoiselta farmaseuttiselta henkilökunnalta tai omalta lääkäriltä ja noudattaa saatuja ohjeita!

  Sivun alkuun